Kotisirkat loikkivat lehtien otsikoihin vuonna 2017, kun hyönteisten tuotannosta ja myynnistä elintarvikkeina tuli laillista. Sikatiloja muunnettiin sirkkaloiksi ja sirkkaleivät vietiin käsistä. Ihmiset olivat innokkaita kokeilemaan uutta ympäristöystävälliseksi, proteiinipitoiseksi ja rasvahappokoostumukseltaan hyväksi mainittua hyönteisruokaa.
Kauppojen hyönteistuotevalikoimat kasvoivat ja trendikkäissä ravintoloissa annoksiin lisättiin jauhettua tai paahdettua sirkkaa. Viranomaiset tukivat hyönteisten elintarvikekäyttöä laatimalla ohjeistuksia yhdessä hyönteisalan toimijoiden kanssa ja Ruokaviraston laboratorioissa alkoivat hyönteisten kemialliset ja mikrobiologiset tutkimukset. Tulevaisuus näytti hyvältä.
Ruoalla on väliä myös sirkoille
Ruokaviraston asiantuntemusta tarvittiin selvittämään, miten sirkkojen syömä ruoka vaikutti niiden kasvuun ja ravintosisältöön. Sirkkabuumin alussa ajateltiin, että hyönteisille voidaan syöttää ruoan tähteitä, ulkonäkönsä puolesta myyntiin kelpaamattomia vihanneksia ja erilaisten prosessien sivuvirtatuotteita. Niinpä teimme tutkimuksen, jossa syötimme sirkoille erilaisia kotitekoisia rehuseoksia.
Tulokset näyttivät, että suurimpia sekä eniten proteiinia ja kivennäisaineita sisältäviä sirkkoja kasvoi sellaisella rehulla, jossa oli eniten proteiinia, rasvaa ja kivennäisaineita. Sirkkojen rasvapitoisuus taas kasvoi, jos niiden ravinnossa oli paljon hiilihydraatteja. Kuivatuissa sirkoissa oli jopa yli 30% rasvaa. Rasvahappokoostumuksessakin oli toivomisen varaa, mutta huomasimme, että siihen voidaan vaikuttaa ruokinnalla. Sirkat ovat, mitä ne syövät!
Proteiinin määrityksessä pitää olla tarkkana
”Kotisirkat sisältävät paljon proteiinia”, kuulee usein sanottavan. Mutta kuinka paljon on paljon ja mihin verrattuna? Tutkimuksemme vastasi myös näihin.
Proteiinit sisältävät paljon typpeä, mihin perustuu myös elintarvikkeiden proteiinipitoisuuksien määritys laboratoriossa. Mitattu typen määrä muutetaan proteiiniksi käyttämällä yleisesti hyväksyttyä kerrointa 6,25. Oivalluksemme tutkijoina oli, että sama kerroin ei päde sirkoilla niiden kitiinikuoren takia. Kitiini sisältää typpeä, joka ei ole peräisin proteiinista. Jos siis sirkkojen kohdalla käytetään yleiskerrointa, tulee proteiinin määrä arvioitua yli 20% liian suureksi. Jotta kitiinin sisältämä typpi ei vääristäisi tuloksia, määritimme kotisirkoille sopivan kertoimen (5,09).
Sirkkojen proteiinin määrä riippuu myös siitä, missä muodossa sirkkoja hyödynnetään ruoaksi. Yleisimmin sirkat kuivataan, kun taas vaikkapa broilerin, sian ja naudan lihaa käytetään Suomessa pääosin tuoretuotteina. Myös käyttömäärät eroavat kuivattujen sirkkojen ja tuoreen lihan välillä. Hyvää ravintoa saaneiden kuivattujen sirkkojen proteiinipitoisuus oli vähän alle 50%, kun kitiinin aiheuttama virhe on korjattu. Tuorepainostaan sirkka sisältää proteiinia tällöin noin 12%. Tuoreessa naudan ulkofileessä, kanan nahattomassa rintaleikkeessä ja porsaan fileessä proteiinin osuus on 22-23%. Kotisirkan proteiinipitoisuus on näihin tuorelihoihin verrattuna siis joko kaksi kertaa suurempi tai puolet pienempi, riippuen vertailutavasta.
Kohti seuraavaa hyönteisbuumia
Yhtä nopeasti kuin sirkkabuumi alkoi, se kuitenkin myös hiipui. Ihmisten kokeiluinto ei lisännyt hyönteistuotteiden kysyntää pysyvästi. Odotusten lunastaminen vaatii myös lisää tuotekehitystä kohti kuluttajien hyväksymiä ja terveellisiä tuotteita. Tieteellinen tutkimus kuitenkin jatkui ja saadut tulokset tukevat seuraavaa yritystä saada hyönteiset osaksi länsimaisen ihmisen ruokavaliota pysyvästi.
Seuraavaan hyönteisbuumiin menemme tutkitun tiedon ansiosta valmiimpina.
Helena Pastell
Erikoistutkija
Ruokavirasto
