Teknologia on kaikkialla. Se on apuna arjessamme aamusta iltaan. Sillä rakennetaan kilpailukykyistä, hyvinvoivaa ja hiilineutraalia Suomea ja ratkaistaan globaaleja ongelmia. Sillä luodaan tulevaisuutta, jota vielä vähän aikaa sitten emme osanneet kuvitellakaan. Mutta riittääkö meillä osaajia ja osaammeko yhdistää teknologian muihin tieteisiin?
Valtiovarainministeriö asetti viime syksynä julkisen ja yksityisen sektorin yhteisen korkean tason neuvottelukunnan teknologia-alalle. Teknologianeuvottelukunnan tavoitteena on nostaa Suomen teknologiakyvykkyyttä, kehittää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä ja vahvistaa Suomen johtavaa roolia teknologian hyödyntämisessä kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.
Saimme tilaisuuden ehdottaa teknologianeuvottelukunnalle, miten teknologiaa voitaisiin parhaiten hyödyntää yhteiskunnassamme. Tarkastelimme asiaa tieteen ja tutkimuksen näkövinkkelistä ja kokosimme ajatuksemme viiteen ehdotukseen:
1. Integroidaan teknologiset tieteet yhä vahvemmin muihin tieteenaloihin
Teknologialla on keskeinen rooli kaikkien toimialojen murroksissa. Silti se mielletään usein liittyvän ensisijaisesti teollisiin prosesseihin ja koneisiin. Tiede- ja tutkimustoiminnassa perinteinen teknologia-ajattelu pitää integroida vahvemmin muihin tieteenaloihin. Luonnontieteilijät osaavat jo tuottaa teknologian avulla ruokaa laboratoriossa ja ennakoida metsätuhoja. Käyttäytymistieteilijöitä tarvitaan mukaan suunnittelemaan sellaista teknologiaa, jota ihmiset suostuvat käyttämään. Kestävyystieteilijät varmistavat, että teknologiset ratkaisut ovat sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestäviä.
2. Vahvistetaan teknologiaopiskelijoiden monitaustaisuutta
Arjen teknologiaratkaisut ja globaalien haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen, selättäminen vaativat monen tieteenalan ja näkökulman yhteispeliä. Erilaiset kulttuurit ja kokemuspohja luovat erityyppisiä teknologisia ratkaisuja. Siksi teknologian opiskelijoiksi pitää kannustaa eri sukupuolia, kulttuuritaustoja ja arvoja edustavia ihmisiä. Koulujen teknologiakasvatus, oppilaanohjaus jatko-opintoihin siirryttäessä ja opettajien osaaminen ovat keskeisessä roolissa.
3. Vahvistetaan teknologia-alan tutkijakoulutusta ja lisätään tutkijoiden liikkuvuutta
Teollisuus tarvitsee tutkijakoulutuksen saaneita teknologiaosaajia uudistuakseen ja pärjätäkseen kilpailussa. Tutkijakoulutuksen houkuttelevuudesta ja laadusta on pidettävä kiinni. Teknologia-alan tutkimuksen kiinnostavuutta tulee kasvattaa imagotyöllä, turvaamalla teknologia-alan tutkimusrahoitus sekä lisäämällä alan jatkokoulutus- ja post doc-paikkoja. Tutkijoiden liikkuvuutta tutkimusorganisaatioiden ja elinkeinoelämän välillä tulee vahvistaa uudenlaisilla rahoitusmuodoilla.
4. Vahvistetaan data- ja laskentapohjaisten menetelmien ja mallinnuksen osaamista
Datan määrän ja koneiden laskentatehon kasvu sekä tekoälyn käyttöönotto luovat mahdollisuuden uudenlaisten tutkimusmenetelmien käyttöön. Sovellusmahdollisuuksia on rajattomasti sairauksien tunnistamisesta ympäristön tilan seurantaan. Tutkijankoulutuksessa tulee vahvistaa data- ja laskentapohjaisten menetelmien ja mallinnuksen opetusta. Yhtä tärkeää on jatkuvasti päivittää nykyisten tutkijoiden osaamista.
5. Modernisoidaan tutkimusinfrastruktuurit ja toimitaan osaamisekosysteemeissä
Tutkittua tietoa tuotetaan erilaisilla laitteisiin tai aineistoihin perustuvilla tutkimusinfrastruktuureilla. Mittalaitteet, mittausmenetelmät ja datan käsittelymahdollisuudet kehittyvät nopeasti. Tutkimusinfrastruktuurit tulee pitää ajanmukaisina ja niiden yhteiskäyttöä pitää edistää tiedon tuotannon tehostamiseksi ja varmistamaan, että päätöksenteon tukena on paras mahdollinen tieto. Tutkimusinfrastruktuurit tulee nähdä keskeisinä osina osaamisekosysteemejä, joissa julkinen ja yksityinen sektori yhdistävät osaamisensa.
Johanna Buchert, Luonnonvarakeskuksen pääjohtaja, Tulanetin puheenjohtaja 2020
Sanna Marttinen, Tulanetin toiminnanjohtaja